Parkinsonin taudin lääkehoito on kehittynyt huimasti 25 viime vuoden aikana. Lääkkeitä tutkitaan ja kehitellään jatkuvasti ympäri maailmaa, mikä viittaisi siihen, että Parkinsonin taudin hoitomahdollisuudet parantuvat jatkuvasti.
Rasagiliini ja selegiliini ovat niin sanottuja MAO-B-entsyymin estäjiä. Ne hidastavat aivoissa dopamiinia hajottavan MAO-B-entsyymin toimintaa ja siten epäsuorasti lisäävät dopamiinin määrää aivoissa. Tämän seurauksena myös oireet luonnollisesti helpottuvat.
Parkinsonin taudissa sana kuntoutus voidaan ymmärtää joko suppeana tai hieman laajempana kokonaisuutena. Suppeimmillaan kuntoutukseen sisältyy vain fysioterapia ja liikunta, mutta laajasti katsottuna se voi sisältää myös muita muotoja, kuten esimerkiksi toiminta-, puhe- ja ravitsemusterapian sekä sosiaalityön.
Parkinsonin tauti on tunnettu jo noin 200 vuotta. Aikojen saatossa sairauteen on kehitetty useita hyviä hoitomuotoja ja niitä kehitellään ja tutkitaan edelleen paljon. Parkinsonin taudin hoidon edistyksellisimmät kehitysaskeleet on otettu viimeisten neljän vuosikymmenen aikana.
Leikkaushoito tulee Parkinsonin taudissa kyseeseen vain harvoin. Sitä harkitaan yleensä ainoastaan niissä tapauksissa, joissa lääkityksellä ei saada riittävää tehoa tai lääkkeillä on vaikeita haittavaikutuksia.
Antikolinergit ovat vanhoja Parkinson-lääkkeitä, jotka ovat olleet käytössä jo toistasataa vuotta.
Parkinsonin on luonteeltaan progressiivinen eli etenevä sairaus, eikä siihen toistaiseksi ole olemassa parannuskeinoa. Oikealla hoidolla pystytään hidastamaan taudin etenemistä.