Leikkaushoito on Parkinsonin taudissa harvinainen

Leikkaushoito tulee Parkinsonin taudissa kyseeseen vain harvoin. Sitä harkitaan yleensä ainoastaan niissä tapauksissa, joissa lääkityksellä ei saada riittävää tehoa tai lääkkeillä on vaikeita haittavaikutuksia. 

Ensimmäisiä leikkauksia tehtiin jo 1930-luvulla, ja niiden tarkoituksena oli helpottaa Parkinson-potilaan oireita. Kirurginen hoito oli suhteellisen yleistä vielä 1950- ja 1960-luvuilla, koska tehokasta lääkehoitoa ei vielä tuolloin ollut olemassa. 1970-luvun tienoolla levodopan keksimisen jälkeen leikkaushoitojen määrä romahti. Vanhoja leikkausmenetelmiä on silti viime aikoina pystytty viime aikoina kehittämään edelleen, koska myös kuvantamismenetelmät ovat parantuneet huomattavasti. Nykyisin neurokirurgisena hoitomenetelmänä on käytössä stimulaatiohoito, missä potilaan aivoihin asennetaan elektrodi esimerkiksi aivojen keskiosan subtalaamisiin tumakkeisiin. Parkinsonin taudin leikkaushoitoon on kehitteillä myös täysin uudenlaisia menetelmiä, joista yhtenä esimerkkinä on kudossiirto.