72-vuotiaalla äidilläni todettiin ensin B12-vitamiinin vakava puutos, ja tämän vuoden puolella hän sai Parkinson-diagnoosin. Hänellä on siis monenlaisia, mm. neurologisia häiriöitä, joita me omaiset olemme vähitellen oppineet ymmärtämään.
Ennen aktiivisesta ja joustavasta liikkuvasta naisesta on ymmärrettävästi tullut hitaampi ja kankeampi. Mutta mitä tarkoittaa sellainen pieni yksityiskohta yhdessä kävellessämme, että äiti ei "osaa" kävellä vierelläni. Tilaa on ja kävelen itse hitaasti hänen kanssaan, mutta hän jättäytyy aina jälkeeni, mikä tuntuu ja näyttääkin hassulta. Kun pysähdyn odottamaan häntä, hänkin pian pysähtyy. Äiti on huono ilmaisemaan itseään eikä hän osaa selittää tuntemuksiaan - tätäkään tapaansa - minulle. Ei hän minua tarvitse tietä opastamaankaan, sillä hän liikkuu ihan itsellisesti ja käy asioillaan kodin ulkopuolella yksinkin.
Pitäisikö minun ottaa tämä henkilökohtaisesti ja uskoa, ettei hän jostain (sairauksien) syystä tunne enää luontevaksi kävellä vierelläni? Pitäisikö ruveta ottamaan hänet käsikynkkään - tähänastisista tavoistamme poiketen - ja jättää enimmät ihmettelyt?
Parkinsonin tauti hidastaa liikuntakykyä, mutta jotenkin vaikuttaisi siltä että tämä asia liittyy ehkä enemmän äitisi persoonaan, kuin Parkinsonin tautiin. Erityisesti hänen pysähtymisensä kun sinä pysähdyt viittaa mielestäni siihen, että hän ei koe kävelyä vierellä miellyttävänä. Ehkäpä taudin aiheuttama liikkumisen rajoite jotenkin konkretisoituu hänelle, kun hän kävelee vierellä. Ehkä hän jopa kokee, että tekisi kävelyn mieluimmin yksin ja yhdessäolo tapahtuisi jotenkin muuten. Näitä asioita voisi hienovaraisesti tiedustella äidiltäsi. Mikäli hän ei ilmaise asiaa suuntaan tai toiseen, kannattaa ehkä ainakin väliaikaisesti kokeilla muuta toimintaa hänen kanssaan yhdessä, jotakin jossa hän erityisen hyvin viihtyy kanssasi.
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen