Olen 45-vuotias mies, ammatiltani tuottaja/toimittaja. Minulla diagnosoitiin Parkinsonin tauti viime syyskuussa. Oireina minulla on oikean käden jäykkyys, joka hiukan vaivaa kirjoittamista ja kävellessä oikean käden myötäliikkeen puuttuminen. Nyt oikeassa kädessäni on lievää hammasratasvapinaa kättä liikutellessa.
Oireet olivat viime vuonna huomattavan paljon pahemmat, mikä sai minut hakeutumaan lääkäriin. Elämäntilanteeni nosti stressitasoni pitkäksi aikaa poikkeuksellisiin lukemiin (yhtä aikaa väitöskirjan valmistuminen, avioero ja lähiomaisen kuolema), mikä nosti nämä oireet näkyviksi. Minulle tehtiin PET-kuvaus, jossa todettiin muutos dopamiinireseptorien aktiivisuudessa aivojen toisessa puoliskossa. Oireet diagnsoitiin Parkinsonin tautiin kuuluviksi. Nyt syön päivittäin pramipeksolia(0,5 mg) lääkkeenä.
Olen käynyt kahdella neurologilla ja kysymys siitä, voidaanko taudin oireiden etenemistä hidastaa, saa varsin ristiriitaisia vastauksia. Kysyisinkin seuraavaa: Voidaanko jollakin lääkkeellä, tai lääkekombinaatiolla, taudin etenemistä hidastaa? Mitkä ovat Parkinsonin taudin lääkityksen - ja muiden hoitomuotojen - kehitysnäkymät? Missä määrin ikä ja fyysishenkinen aktiivisuus vaikuttaa taudin ennusteeseen?
"Aivotyöläisenä" minua huolettaa myös Parkinsonin taudin vaikutus kongitiivisiin kykyihini. Minkälaisia kognitiivisen suoriutumisen häiriöitä voi olla odotettavissa?
Kiitos!
Parkinsonin taudin etenemistä hidastavia ja tautiprosessia parantavia hoitomuotoja tutkitaan kiivaasti. Alustavia tutkimustuloksia on saatu rasagiliinin mahdollisesta taudin oireita hidastavasta vaikutuksesta. Tutkitun tiedon valossa suomalainen Parkinsonin taudin Käypä hoito –suositus toteaa, että rasagiliini saattaa hidastaa taudin motoristen oireiden etenemistä. Sen tarkempaa kannanottoa ei tällä hetkellä ole käytettävissä ja tämä seikka heijastuu saamissasi ristiriitaisissa vastauksissa. Osa neurologeista ehkä pitää näyttöä riittävänä, osa odottaa jatkotutkimuksia.
Parkinsonin taudin lääkityksen ja muiden hoitomuotojen kehitysnäkymiä pidän erinomaisina huomioiden pelkästään nykyinen tutkimusvolyymi. Hoitoon ja elämänlaatuun vaikuttava tutkimus etenee vääjäämättä.
Ikä vaikuttaa taudin ennusteeseen siten, että mitä iäkkäämpänä tauti diagnosoidaan, sitä vähäisempi on sen vaikutus elinajan pituuteen. Tämä siksi että nuorempana diagnosoiduilla potilailla tauti ehtii edetä tasolle, joka vaikuttaa enemmän. Hyvin iäkkäillä on usein muita sairauksia, jotka hankaloittavat Parkinsonin taudin hoitoa.
Kokemukseni mukaan fyysinen ja henkinen aktiivisuus parantaa ennustetta ja ennen kaikkea vähentää sairauden aiheuttamaa taakkaa elämänlaadulle. En usko että kovin yksityiskohtaista tutkimustietoa tästä löytyy huomioiden kuinka vaikeasti mitattavia suureita nämä ovat, mutta itse olen vakuuttunut että yleinen vireä elämänasenne vaikuttaa olennaisesti oireita helpottavasti.
Kognitiivisia (tiedonkäsittelyn) oireita Parkinsonin taudissa esiintyy suhteellisen usein. Parkinsonin tauti nostaa riskiä arviolta 4-6 kertaiseksi ja on arvioitu, että jonkinasteisia tiedonkäsittelyn ongelmia esiintyisi jopa 60 -70 %:lla potilaista. Täytyy kuitenkin huomioida, että suurella osalla nämä tiedonkäsittelyn ongelmat ovat lieviä. Parkinsonin taudissa esiintyvät tiedonkäsittelyn ongelmat painottuvat ns. otsalohkotoimintoihin eli tarkkaavaisuuteen, toiminnanohjaukseen, hahmottamiseen ja myös jonkin verran muistiin.
Vaikka kognitiivisia ongelmia Parkinsonin taudissa kieltämättä esiintyy selvästi enemmän kuin normaaliväestössä, suuri osa potilasta ei missään vaiheessa koe minkäänlaisia ongelmia kognitioissa. James Parkinson totesi vuonna 1817: ”…the senses and intellect being uninjured” (”…aistit ja älykkyys ovat vaurioitumattomat”). Nykytiedon valossa hänen näkemyksensä ei ehkä ollut oikea, mutta ei täysin vääräkään.
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen