Kyseessä on 73-vuotias mies, joka on sairastanut Parkinsonin tautia noin 20 vuotta. Kysyisin mielialan vaihteluista ja "luuloista". Välillä masennusoireita, välillä lähes maanisia oireita, erilaisia pelkotiloja, jos jää yksin, paniikkioireita jne. Asuu palvelutalossa, liikkuu vähän, haluaa eristäytyä, syyttää omaisia ja hoitajia asioista ja myös muisti vaihtelee. Potilas on jatkuvassa neurologisessa seurannassa, mutta osaa ilmeisesti toimia lääkärissä oikealla tavalla, koska ei jää kiinni näistä em. asioista.
Olen sisaren tytär, enkä ole ollut mukana lääkärikäynneillä, niin en tiedä, kuinka paljon hän jättää siellä kertomatta asioita. Kysynkin, kuuluvatko nämä oireet taudin kuvaan, ja miten pitäisi toimia läheisenä. Lääkityksen pitäisi olla ajan tasalla, koska seurannat ovat olleet ajallaan.
Joillakin Parkinson-potilailla tauti vaikuttaa myös muistiin erityisesti taudin kestettyä jo pidemmän aikaa. Myös dementiaa esiintyy ja tähän saattaa liittyä mielialahäiriöitä, harhaluuloisuutta ja aggressiivisuuttakin. Näitä oireita on itse usein vaikea tunnistaa ja omaiset ovat tärkeässä roolissa oikean tiedon välittämisessä hoitavalle lääkärille.
Tässä tapauksessa suosittelen, että seuraavalle vastaanottokäynnille mukaan menisi lähiomainen joka voisi vastaanottokäynnin yhteydessä ottaa esille näitä ongelmia. Joskus tilanne on sen verran herkkä ja potilas epäileväinen, ettei omainen uskalla ottaa asioita esille edes vastaanottohuoneessa. Siinä tapauksessa voi soittaa hoitavalle lääkärille tai poliklinikan sairaanhoitajalle ennen vastaanottokäyntiä ja informoida asiasta. Lääkäri ei saa keskustella potilaan asioista lainkaan ilman potilaan erillistä lupaa, mutta hän voi vastaanottaa tietoa. Esimerkiksi poliklinikan sairaanhoitajalle voi soittaa, kertoa näistä asioista ja esittää toivomus että lääkäri tulevan vastaanottokäynnin yhteydessä kartoittaisi mieliala- ja muistiasioita.
Mikäli muistihäiriö/dementia varmistuu, voidaan tietyillä lääkeaineilla vähentää käytöshäiriöitä ja muutenkin ottaa nämä asiat hoidossa huomioon.
Ystävällisin terveisin,
Valtteri Kaasinen