Parkinsonin taudin ei-motoriset oireet lisäävät potilaiden taakkaa

Videolla neurologian dosentti, Kari Murros kertoo Parkinsonin taudin ei-motorisista oireista ja niiden merkityksestä Sairauden hoidossa. Katso video painamalla oranssista nuolesta.

 

 

Masennus, unihäiriöt ja ummetus ovat väestössämme varsin yleisiä vaivoja. Harva meistä kuitenkaan tietää, että ne saattavat ennustaa Parkinsonin taudin kehittymistä. Parkinsonin tautiin liittyy moninainen joukko ei-motorisia oireita, joista kärsii valtaosa potilaista jossain sairauden vaiheessa.

Parkinsonin tauti tunnetaan tyypillisesti sairautena, johon liittyy erilaisia liikehäiriöitä. Näihin motorisiin oireisiin kuuluvat liikkeiden hitaus, vapina ja lihasjäykkyys, jotka ovat myös keskeinen osa Parkinsonin taudin diagnosointia. Motoristen oireiden lisäksi tautiin liittyy laaja joukko myös niin sanottuja ei-motorisia oireita, joista kärsii suurin osa potilaista jossain vaiheessa sairautta. Ei-motoristen oireiden ilmeneminen on aina yksilöllistä, mutta niiden todennäköisyys lisääntyy iän, sairauden keston ja sen vakavuuden mukaan.

”Ei-motorisiin oireisiin kuuluu monenlaisia oireita, joista keskeisimpiä ovat autonomisen hermoston häiriöt, kognitiiviset eli tiedonkäsittelyyn liittyvät ongelmat, unihäiriöt sekä aistihavaintoihin liittyvät ongelmat kuten hajuaistin heikkous.  Tavallisia autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston ongelmia ovat ummetus sekä ns. ortostaattinen hypotensio, jolla tarkoitetaan pystyasennossa tapahtuvaa verenpaineen laskua. Ei-motoriset oireet ovat hyvin yleisiä, enkä muista hoitaneeni ainuttakaan potilasta, jolla ei olisi ollut jokin ei-motorinen ongelma”, kertoo neurologian dosentti Kari Murros.

Tunnistaminen tärkeää, mutta haasteellista

Vuosien saatossa ei-motorisista oireiden osuuteen on kiinnitetty lisääntyvää huomiota, koska ne lisäävät potilaan kokemaa sairauden taakkaa. ”Niiden tunnistaminen on erittäin tärkeää, koska ne heikentävät potilaiden elämänlaatua – usein jopa enemmän kuin motoriset oireet. Onneksi suurinta osaa niistä voidaan lieventää asianmukaisten lääkkeellisten ja ei-lääkkeellisten hoitojen avulla”, Murros toteaa.
   
Ei-motoristen oireiden tunnistaminen voi lisäksi auttaa yleislääkäreitä huomioimaan Parkinsonin taudin mahdollisuus nykyistä herkemmin, jolloin myös hoito voidaan aloittaa yhä varhaisemmassa vaiheessa: ”Vaikka taudin diagnosointi perustuukin motorisiin oireisiin, huomiota tulisi kiinnittää yhä enemmän myös ei-motoriseen puoleen. Edelleenkin tapaa potilaita, joilla taudin diagnoosi olisi voitu tehdä aikaisemmassa vaiheessa. Tässä suhteessa tietoisuuden lisääminen molemmista oirekokonaisuuksista on tärkeää.”
       
Parkinsonin taudin ei-motoristen oireiden tunnistaminen on haasteellista niiden moninaisen luonteen vuoksi. Asiantuntijan mukaan potilaat eivät välttämättä osaa yhdistää niitä itse sairauteen. Lisäksi osa oireista saattaa olla potilaalle niin kiusallisia, ettei hän mielellään nosta niitä keskustelussa esille.  Tällaisia ovat esimerkiksi seksuaalitoimintoihin liittyvät häiriöt.

Osa ei-motorisista oireista ilmenee vuosia ennen motorisia oireita

Parkinsonin taudinmääritys tehdään motorisen oirekuvan perusteella. Tästä huolimatta potilas on saattanut kärsiä joistakin ei-motorisista oireista jo vuosia ennen motorisen oireen ilmaantumista. Tällöin puhutaan niin sanotuista premotorisista oireista.

”Hajuaistin heikentymistä havaitaan suurella osalla potilaista jo ennen diagnoosia. Lisäksi noin puolet potilaista on kärsinyt ummetuksesta. Kolmas melko yleinen diagnoosia edeltävä oire on REM-unen aikainen käyttäytymishäiriö, jolle on ominaista unien näkemisen vaiheeseen liittyvä huitominen, potkiminen tai jopa väkivaltainen käytös. Häiriöistä kärsii vain noin puoli prosenttia väestöstä, mutta on arvioitu, että jopa puolelle heistä kehittyy myöhemmin Parkinsonin tauti”, Murros toteaa.

Premotorisilla oireilla on yhteys sairauden kehittymiseen, mutta Murroksen mukaan niiden perusteella ei voida yleensä ennustaa motorisen oirekuvan alkamista. Niiden merkitys on kuitenkin jatkuvasti tullut yhä tärkeämmäksi. ”Taudin toteaminen mahdollisimman varhain ja sen ennakointi jo premotorisessa vaiheessa tulee erityisen tärkeäksi, jos voisimme hidastaa, pysäyttää tai jopa korjata taustalla olevan tautiprosessin.”    

Ei-motoriset oireet huomioitava hoidossa

Ei-motoristen oireiden hoidossa tulee huomioida kaksi keskeistä asiaa: itse sairaus ja sen hoitoon käytettävät lääkkeet. Murroksen mukaan Parkinsonin taudin lääkehoito on oireiden hallinnan kannalta eräänlainen kaksiteräinen miekka, koska sen avulla voidaan hallita motorisia oireita, mutta toisaalta lisätä tiettyjä ei-motorisia oireita.

Parkinsonin taudin hoidossa keskeisessä asemassa olevat dopaminergiset lääkkeet (levodopavalmisteet sekä ns. dopamiiniagonistit) saattavat aiheuttaa – annoksesta riippuen – psyykkisiä sivuvaikutuksia, aistiharhoja, unihäiriöitä sekä pystyasennossa tapahtuvaa verenpaineen laskua.  Lääkkeiden valinnassa ja niiden annostelussa onkin asiantuntijan mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota lääkkeiden aiheuttamiin sivuvaikutuksiin.

”Lääkkeiden siedettävyys on asia, joka pitää ottaa ehdottomasti huomioon jo lääkehoidon alkuvaiheesta lähtien.  Esimerkiksi MAO-B-inhibiittori-lääkkeet, eli rasagiliini ja selegiliini, ovat yleensä hyvin siedettyjä vaihtoehtoja ja siksi niitä käytetään usein perinteisten dopaminergisten lääkkeiden rinnalla ja tukena. Kun oirekuva on vielä lievä, hoito voidaankin aloittaa joko selegiliinillä tai rasagiliinilla, koska tällöin levodopa- tai dopamiiniagonistihoidon alkamista voidaan merkittävästi myöhentää.  Erityisesti selegiliiniin suhteen on tosin muistettava sen unihäiriöitä aiheuttavat ja verenpainetta laskevat vaikutukset ”, Murros kertoo.

Lääkehoitojen lisäksi myös liikunnalla ja ravitsemuksella on Murroksen mukaan tärkeä merkitys ei-motoristen oireiden hallinnassa.


Parkinsonin taudin ei-motorisia oireita:

Psyykkiset, kognitiiviset ja käyttäytymisen häiriöt
masennus, ahdistuneisuus, impulssikontrollin häiriöt, aistiharhat, muistihäiriö

Unen ja vireystilan häiriöt
unihäiriöt, väsymys, uneliaisuus

Aistitoimintojen häiriöt
kivut, tuntohäiriöt, hajuaistin heikentyminen, näön epätarkkuus

Autonomisen hermoston toimintahäiriöt
liiallinen verenpaineen lasku pystyasennossa, virtarakon toimintahäiriöt, seksuaalitoimintojen häiriöt, ruoansulatuskanavan toimintahäiriöt, hikoilun ja syljenerityksen häiriöt

Muut häiriöt
ihon rasvoittuminen, laihtuminen