Potilaalla on tärkeä rooli oireiden tunnistamisessa.

"Varhainen diagnoosi parantaa hoidon tuloksia"

Parkinsonin tauti on monille tuntematon sairaus, jonka tunnistaminen ja diagnosointi voi olla haastavaa. Potilaalla itsellään on merkittävä rooli sairauden tunnistamisessa, sillä oireet eivät alkuvaiheessa yleensä näy ulospäin. 

Oireet ja niiden aiheuttamat haitat ovat potilailla hyvin erilaiset. Kaikki eivät välttämättä saa kaikkia mahdollisia oireita, ja joillakin potilailla oireita ei ole lainkaan.Tauti alkaa usein hiljalleen, eikä sen tarkkaa alkamiskohtaa ole yleensä mahdollista todeta. Taudin eteneminen voi olla myös hyvin erilainen. Jotkut saattavat pysyä vähäoireisina jopa vuosikymmeniä. Oireisiin on hyvä kiinnittää huomiota ja pyrkiä tunnistamaan ne mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Mitä varhaisimmassa vaiheessa tauti pystytään diagnosoimaan, sitä paremmin tautia pystytään hoitamaan hidastamalla oireiden etenemistä. Nykyisen suomalaisen Parkinsonin taudin käypä hoito – suosituksen mukaan lääkehoito voidaan aloittaa heti diagnoosin varmistuttua, vaikka oireet eivät vielä aiheuta toiminnallista haittaa.

Keskeisimmät oireet

Parkinsonin taudin keskeisimmät oireet ovat liikkeiden hitaus, lihasjäykkyys ja lepovapina, joita esiintyy yleisemmin siinä vaiheessa, kun sairaus on edennyt pidemmälle. Oireiden tiedetään johtuvan aivojen mustan tumakkeen hermosolujen vähittäisestä tuhoutumisesta. Nämä hermosolut tuottavat dopamiinia, jota tarvitaan liikkeiden ja lihasten toiminnan ohjaukseen. Oireita alkaa ilmetä, kun noin 60–80 % hermosoluista on tuhoutunut. Soluja tuhoutuu vähitellen myös ihmisen ikääntyessä. Parkinsonin taudissa solujen tuhoutuminen vain alkaa aikaisemmin ja on normaalia nopeampaa. Syytä tuhoutumiselle ei tiedetä. Nykyaikaisten hoitojen ansiosta Parkinsonin taudin oireita on kuitenkin mahdollista pitää kurissa hyvin pitkiäkin aikoja, ja potilas pystyy elämään lähes täysipainoista elämää.

Edellä mainittujen tyypillisimpien oireiden lisäksi Parkinsonin tautiin liittyy myös joukko muita oireita, joista osa on havaittavissa jo hyvin varhaisessa vaiheessa sairautta. Näitä oireita ovat väsymys, tasapainovaikeudet, erilaiset autonomisen hermoston häiriöt kuten hajuaistin heikentyminen (hyposmia), kirjoittamisen hidastuminen ja käsialan pieneneminen (mikrografia), ilmeettömyys (hypomimia), REM-unenhäiriöt (RBD), ihon rasvoittuminen, hikoilu, ummetus ja virtsarakon toiminnan häiriöt. Parkinson-potilaalla voi esiintyä myös tunne-elämän häiriöitä, kuten masennusta, aloitekyvyn heikkenemistä ja ajatusten hidastumista. Koska oireet ovat yksilöllisiä ja saattavat vaihdella suuresti, Parkinsonin tautia epäilevän tulisi aina hakeutua neurologin vastaanotolle.