Parkinson-diagnoosi perustuu huolelliseen lääkärintutkimukseen

"Potilaalla ja läheisellä tärkeä rooli on diagnosoinnissa "

Parkinsonin taudin määritys perustuu aina huolelliseen lääkärintutkimukseen, joka koostuu yleensä haastattelusta ja neurologisesta tutkimuksesta. Haastattelua pidetään yleisesti lääkärintutkimuksen tärkeimpänä osana, joten potilaan ja hänen läheistensä rooli on tässä avainasemassa.

Tautia ei voida diagnosoida millään yksinkertaisilla veri- tai muilla laboratoriokokeilla. Lääkärintutkimuksen tueksi voidaan tosin tehdä täydentäviä tutkimuksia, kuten aivojen kuvantamistutkimus. Täydentäviä tutkimuksia tehdään etenkin silloin, kun halutaan varmistaa, ettei kyseessä ole jokin muu sairaus.

Parkinsonin taudin määrittäminen ei varsinkaan sairauden alkuvaiheessa ole helppoa. Siksi tautia epäiltäessä potilaat lähetetäänkin usein neurologin vastaanotolle. Joissain tapauksissa tautia ei onnistuta määrittämään millään olemassa olevilla menetelmillä. Toisaalta mitä pidemmälle Parkinsonin tauti on edennyt, sitä helpommin se on myös diagnosoitavissa oireiden selkeyden vuoksi.