D-vitamiinin puutos saattaa jopa kolminkertaistaa Parkisonin taudin riskin

Tutkimuksia D-vitamiinin puutoksen yhteydestä useisiin sairauksiin julkaistaan jatkuvasti. D-vitamiinin puutteen on todettu olevan luultua yleisempää. Tämän vuoksi useat asiantuntijat ovat ruvenneet kannattamaan nykyisten saantisuositusten nostoa. Tuoreen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksen mukaan D-vitamiinin puutoksella havaittiin olevan yhteyttä myös Parkinsonin tautiin.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen seurantatutkimuksen mukaan D-vitamiinin puutos saattaa altistaa Parkinsonin taudille (Knekt ym. 2010). Vaikka D-vitamiinin yhteydestä Parkinsoniin tautiin on ollut viitteitä jo aiemmin, niin THL on ensimmäisenä saanut siitä laajaa tieteellistä näyttöä.

D-vitamiini on rasvaliukoinen elimistöön varastoituva vitamiini. Nykykäsityksen mukaan se luokitellaan kuitenkin hormoniksi, sillä se ei vaikuta muiden vitamiinien tapaan elimistössä sellaisenaan, vaan siitä muodostuu aineenvaihdunnassa hormonia nimeltä kalsidioli.

THL:n tutkimuksessa seurattiin 3 175 henkilön veren kalsidiolin pitoisuuksia vuosina 1978–1980 otetuista verinäytteistä. Henkilöistä yhdelläkään ei ollut Parkinsonin tautia tutkimuksen alkaessa, mutta 29 vuoden jälkeen (vuonna 2007) siihen oli sairastunut 50 ihmistä. Tuloksista havaittiin veren kalsidiolin pitoisuuden olevan sairastuneilla huomattavasti alhaisempi. Tutkimuksen mukaan korkea D-vitamiinin määrä ehkäisisi Parkinsonin taudin kehittymistä ja alhainen määrä lisäisi sen riskiä jopa kolminkertaisesti.

Myös yhdysvaltalaisessa Emoryn yliopistossa on tutkittu neurologian apulaisprofessori Marian Evattin johdolla D-vitamiinin yhteyttä Parkinsonin tautiin (Evatt ym. 2008). Tutkimukseen osallistui yhteensä 100 Parkinson-potilasta ja 100 tervettä ihmistä. Tuloksissa havaittiin D-vitamiinin puutoksen olevan huomattavasti yleisempää Parkinson-potilailla verrattuna terveisiin. Parkinson-potilaista 55 prosentilla havaittiin D-vitamiinin puutosta. D-vitamiinin ja Parkinsonin taudin yhteyden vaikutusmekanismia ei ole kuitenkaan vielä pystytty selvittämään, ja Emoryn yliopisto jatkaa yhteyden selvittämistä. Parhaillaan selvitetään Parkinsonin taudin kehittymistä antamalla erisuuruisia annoksia D-vitamiinilisää Parkinson-potilaille, joiden veren kalsidiolipitoisuus on alhainen.

Yleisenä ongelmana on ollut löytää sopiva saantisuositus, sillä sekä D-vitamiinin puutos että liikasaanti saattavat molemmat altistaa eri sairauksille. Marian Evatt toteaakin, etteivät tutkijat ole päässeet yksimielisyyteen aivojen toiminnan kannalta optimaalisesta veren kalsidiolin pitoisuudesta, eivätkä vielä ole löytäneet sellaista tasoa, jossa kalsidioli muuttuu myrkylliseksi kehossa (Evatt ym. 2008). Elimistölle optimaalisen kalsidiolipitoisuuden löytämiseksi tarvitaan siten lisänäyttöä.

D-vitamiinin yhteydestä useisiin sairauksiin jo näyttöä

Pitkään on tiedetty D-vitamiinin vaikuttavan kalsiumaineenvaihduntaan ja edistävän kalsiumin imeytymistä suolistossa. Näin ollen jokseenkin varmaa näyttöä on saatu D-vitamiinin puutoksen yhteydestä ainakin riisitautiin, osteoporoosiin ja luunmurtumiin. Viimeisimmissä tutkimuksissa on kuitenkin pystytty selvittämään laajemmin D-vitamiinin toimintamekanismia ja näin osoittamaan sen olevan yhteydessä myös moniin muihin sairauksiin. Kohtalaista näyttöä on saatu esimerkiksi D-vitamiinin yhteydestä eräisiin syöpiin (esim. eturauhassyöpä, rintasyöpä, suolistosyöpä), reumaan, MS-tautiin, ykköstyypin diabetekseen, Crohnin tautiin ja kuurouteen. D-vitamiinilla on havaittu yhteyttä myös kausimasennukseen, Parkinsonin tautiin, Alzheimerin tautiin, skitsofreniaan ja autismiin, mutta vaikutusmekanismi on vielä tuntematon (Tuohimaa 2010).

Eräissä sairauksissa sekä D-vitamiinin puutos että liikasaanti saattavat molemmat olla altistavana tekijänä sairauden synnyssä. Tällaisia ovat esimerkiksi eturauhassyöpä ja kuurous. On mielenkiintoista, että sama tekijä voi sekä suojata sairaudelta että olla riskitekijä (Tuohimaa 2010).

Saantisuositukset yhä epäselviä

Huomattava osa suomalaisista kärsii D-vitamiinin puutoksesta. D-vitamiinia muodostuu iholla auringon UV-säteilyn vaikutuksesta. Koska auringonvaloa ei Suomen leveysasteilla ole D-vitamiinin saannin kannalta riittävästi, muualta kuin ihon kautta saatavan vitamiinin tarve korostuu. D-vitamiinia saadaan ravinnosta kalasta, kalaöljystä, metsäsienistä ja kananmunista sekä prosessoituna etenkin vitaminoiduista maitotuotteista.

Suomessa D-vitamiinin saantisuosituksena aikuisilla on tällä hetkellä 7,5 mikrogrammaa päivässä ja turvallisena ylärajana pidetään 50 mikrogrammaa. Yli 60-vuotiaiden ja raskaana olevien päivittäinen saantisuositus kuitenkin nostettiin hiljattain 20 mikrogrammaan. Monet tutkijat pitävät näitä määriä riittämättöminä, ja ovat jopa ehdottaneet nykyisten suositusten moninkertaistamista. Esimerkiksi American Journal of Clinical Nutrition -lehden julkaiseman tutkimuksen mukaan turvallisen ylärajan voisi nostaa 250 mikrogrammaan (Hathcock ym., 2007).


Lähteet

Evatt L, Marian et al.: Prevalence of Vitamin D Insufficiency in Patients with Parkinson Disease and Alzheimer Disease. Archives of Neurology 2008; 65(10): 1438–1352.

Hathcock, John et al.: Risk assessment for vitamin D. American Journal of Clinical Nutrition 2007; 85(1): 6–18.

Knekt, Paul et al.: Serum Vitamin D and the Risk of Parkinson Disease. Archives of Neurology 2010; 67(7): 808–811.

Tuohimaa, Pentti. Uutta D-vitamiinista. Erikoislääkäri 3/2010: 133–137.