Parkinsonin taudin ennusteesta uutta tietoa

Parkinsonin tautia pidetään vakavana sairautena, joka ei kuitenkaan hoidoissa tapahtuneen kehityksen ansiosta enää lyhennä ihmisen elinaikaa. Tästä huolimatta sairastuneiden elinaika saattaa vaihdella huomattavasti ja osa menehtyy tautiinsa selvästi muita aiemmin. Tuore pitkäaikaistutkimus paljasti muutamia riskitekijöitä, jotka saattavat olla yhteydessä lyhyempään elinikään. Löydön avulla potilaiden ennustetta voidaan parantaa valitsemalla riskitekijöitä ennaltaehkäiseviä hoitostrategioita.

Parkinsonin tauti on vakava sairaus, jonka on hoitamattomana todettu lyhentävän ihmisen elinaikaa muutamalla vuodella. Taudin luonnollinen kulku ilman hoitoa kasvattaa kuolleisuuden 2–3-kertaiseksi vastaavanikäiseen väestöön verrattuna. Hoitojen kehittymisen myötä Parkinsonin tautiin liittyvä kuolleisuus on kuitenkin pienentynyt selvästi, eikä se enää poikkea merkittävästi muun väestön kuolleisuusluvuista. Sairautta voidaan edelleen pitää vakavana, mutta ei enää kuolemaan johtavana.

Parkinsonin taudin tiedetään olevan hyvin yksilöllinen: taudin aiheuttamat oireet ja sen etenemisnopeus vaihtelevat potilaasta toiseen huomattavasti.  Joidenkin toimintakyky saattaa huonontua muutamassa vuodessa olennaisesti.  Toiset elävät vähäoireisena useita vuosikymmeniä. Sama koskee myös kuolleisuutta. Se, miksi elinaika vaihtelee potilaiden kesken niin paljon, on kiinnostanut tutkijoita jo pitkään. Erityisen kiinnostuneita ollaan oltu siitä, voivatko jotkut tietyt oireet ja ihmisen ominaisuudet olla yhteydessä lyhyempään elinikään.

Riskitekijöitä useita

Vastauksia näihin kysymyksiin saatiin syksyllä 2010 Neurology-lehdessä julkaistussa norjalaistutkimuksessa. Sen tarkoituksena oli selvittää, onko olemassa tiettyjä riskitekijöitä, jotka ovat yhteydessä Parkinson-potilaiden lyhyempään elinikään. Kyseessä oli pitkäaikaistutkimus, jossa seurattiin yli 200 Parkinson-potilaan tilaa vuosien 1993–2009 aikana. Aiheita käsitelleitä pitkäaikaistutkimuksia oli ennen tätä tehty hyvin vähän.

Tutkimuksen avulla tutkijat havaitsivat, että heikompaan ennusteeseen oli olemassa useita erilaisia riskitekijöitä, jotka liittyivät sekä potilaiden ominaisuuksiin että oireisiin. Tutkimus osoitti muun muassa, että myöhäisempi sairastumisikä heikentää hieman ennustetta. Tämä koski myös niitä potilaita, joilla oli keskimääräistä enemmän motorisia vaikeuksia sairauden alkuvaiheessa. Lisäksi havaittiin, että esimerkiksi psyykkiset oireet ja dementian kehittyminen saattavat lyhentää elinajan odotetta.

Eräs mielenkiintoinen havainto tutkimuksessa oli myös se, miten paljon sairastuneiden elinajassa oli vaihtelua. Aika Parkinsonin taudin toteamisesta kuolemaan oli lyhimmillään kaksi vuotta ja pisimmillään jopa 38 vuotta.

Arvokasta tietoa hoitostrategian valintaan

Tutkijoiden mukaan tuoreet tutkimustulokset antoivat arvokasta tietoa varsinkin hoidollisesta näkökulmasta, sillä kaikki tutkimuksessa ilmenneet riskitekijät ovat sellaisia, joihin voidaan hoidollisesti vaikuttaa. Yhä suuremman huomion kiinnittäminen motoristen ja psyykkisten oireiden sekä dementian ennaltaehkäisyyn saattaa tutkijoiden mielestä olla yksi lupaavimmista hoitostrategioista, jonka avulla voidaan pidentää potilaiden elinajan ennustetta. Yleisimpiin Parkinsonin taudin hoitokeinoihin lukeutuvat lähinnä lääke- ja leikkaushoidot sekä kuntoutus.


Lähteet:
Forsaa E et al. What predicts mortality in Parkinson disease? A prospective population-based long-term study. Neurology 2010; 75: 1270-1276.
http://www.webmd.com/parkinsons-disease/news/20101004/parkinsons-later-diagnosis-earlier-death